Pelargonit (Pelargonium)

Pelargoneista parhaiten tunnetaan perinteinen kotipelargoni (Pelargonium zonale, kuvassa yllä), jossa on suuret pallomaiset kukat. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaisen eri sävyihin ja monivärisiin. Sitä löytää myös oranssina, siniliilana sekä kaksivärisenä yleensä vaalemmalla tai tummemmalla silmällä. Kotipelargonin lehdet ovat nukkamaisen pehmeät ja joskus lehtien reunassa kulkee punainen rengas eli vyöhyke. Kotipelargoneiksi luetaan myös joitakin erikoislajikkeita kuten koristelehti-, ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit.

kerrotturiippaRiippapelargonit (Pelargonium peltatum) ovat amppeleihin ja parvekelaatikoihin sopiva laji, jonka kasvutapa on rennon lamoava. Sen kukinnot jäävät pienemmiksi kuin kotipelargonin, mutta se kestää myös paremmin tuulta ja sadetta. Riipapelargonin lehdet ovat kiiltäviä ja sormihalkoisia. Riippapelargoneista löytyy paljon erinäköisiä lajikkeita kerrannaisine kukkineen ja kirjavine lehtineen. Vinkki: Riippapelargonit kukkivat runsaammin, mitä isompi kasvutila sillä on. Noin kahdenkymmenen litran multatila on suositeltava.

 

enkelipelargoniJalopelargoneista (Pelargonium Domesticum-ryhmä) tunnetuin lienee enkelipelargoni, jonka kukat ovat pienikokoiset ja se sopii paremmin ulkoistutuksiin kuin muut jalopelargonit. Jalopelargonien kasvutapa on voimakkaan pysty ja lehdet ovat tasaisen vihreät. Kukkien terälehdet on suuria ja niistä löytyvät kaikki roosan ja punaisen eri sävyt aina viininpunaiseen ja lähes mustaan saakka. Suuri ja hyvinvoiva jalopelargonia voi tulla niin täyteen kukkia, että se muistuttaa kukkien peitossa olevaa atsaleaa. Ajan myötä jalopelargoni voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi ja yhtä leveäksi.

 

Koko kesän kukkija

Pelargonien paras istutusetäisyys parvekelaatikossa on 30 cm. Kasvualustana on hyvä käyttää valmiiksi lannoitettua multaa, jossa on mukana kastelukiteitä. Näin vähennetään lannoituksen ja kastelun tarvetta sekä taataan juuristolle parhaat kasvuolot. Kuihtuneiden kukkien poisto tekee kukkaryhmästä siistin ja innostaa kasvia kasvattamaan uusia kukkavarsia. Kerran viikossa annettava lannoite kasteluveden mukana on usein riittävä. Varsinkin alkukesästä pelargonit saattavat kärsiä kirvoista, joiden poistamiseksi kasvia voi sumuttaa vedellä johon on lisätty mäntysuopaliuosta.

Pelargonit ovat kiitollisia kesäkukkia, sillä aloitettuaan kukinnan ne jaksavat kukkia läpi kesän. Kaikki pelargonit rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Sitkeitäkin ne ovat ja kestävät paremmin kuivuutta kuin liiallista märkyyttä.

Istutusvinkki: Kun istuttaa pelargoniat savi- tai terrakottaruukkuun, saa istutuksilla luotua välimeren maiden tunnelmaa.

 

Tiesitkö?

  • Pelargoni tunnetaan myös nimellä pielikki
  • Yksi suosituimmista ruukkukasveista.
  • Yleisimmin pelargonia käytetään ulkokukkana erilaisissa istutuksissa ja parvekkeilla, mutta se sopii myös sisäkasviksi.
  • Vuosittain pelargoneja viljellään n. 4,3 miljoonaa kappaletta.
  • Pelargonin kukkia ja lehtiä voi käyttää ruokien koristeena. Tuoksupelargonien nuoria lehtiä käytetään myös ruuanvalmistuksessa. Yleisimmin käytettyjä ovat ruusun-, sitruunan-, omenan- tai pähkinäntuoksuiset tuoksupelargonit.
  • Kasvi on kotoisin Etelä-Afrikasta, jossa se voi kasvaa luonnonvaraisena jopa metrin korkuiseksi pensaaksi. Eurooppaan pelargoni tuotiin 1700-luvulla.
  • Pelargonium-suku on saanut nimensä kreikan kielen sanasta pelargos, joka tarkoittaa haikaraa. Pölyttyneisiin pelargoninkukkiin muodostuu haikaran nokkaa muistuttava hedelmä, jonka tyvessä siemenet kypsyvät.
  • Pelargoni on monelle tuttu Kari Kuuvan 1960-luvulla säveltämästä suositusta ja parodisesta laulusta, Tango Pelargonia.

Uutiskirjeen tilaus

Kyllä, haluan sähköpostiini tietoa Kauniisti kotimaisen kisoista ja kampanjoista.

Kiitos tilauksesta.