Orvokki
Ihana orvokki aloittaa kesäkukkakauden heti pääsiäisen jälkeen.
Orvokki
Orvokit kylvetään puutarhoilla tammikuussa ja myydään kukkivina taimina alkukesästä. Sesonki on kuumimmillaan heti vapun jälkeen. Orvokki kestää kylmää ja kukkii ahkerasti. Kukkien väriskaala on laaja ja kukan koko vaihtelee lajikkeesta riippuen lantin kokoisesta lapsen kämmenen kokoiseen.
Orvokki pähkinänkuoressa
aurinkoon, puolivarjoon
tasainen kastelu
lannoitetaan
kyllä
maalis-toukokuu
Orvokkeja viljellään Suomessa yhteensä noin 9 miljoonaa kappaletta vuodessa. Kasvin voi istuttaa ulos jo toukokuussa, sillä se selviää jopa viiden asteen pakkasöistä. Orvokki viihtyy parvekelaatikossa ja maahan istutettuna. Parhaimmillaan orvokit ovat laajoissa ryhmäistutuksissa.
Kukkien terälehdet ovat tyypillisesti sydämenmuotoisia. Viidestä terälehdestä muodostuvat kukat ovat epäsymmetrisiä. Miedosti kirpeät kukat koristavat kauniisti kakkuja tai jälkiruokia. Ennen vanhaan sokerihuurrutettuja terälehtiä tarjoiltiin englantilaisissa maalaiskartanoissa teekutsuilla. Useimpien orvokkilajien kukat ovat väriltään violetteja. Violetti-sana juontuukin ranskankielisestä orvokkia tarkoittavasta sanasta violette. Nykyään orvokeista on tarjolla laaja värikirjo valkoisesta lähes mustaan.
Orvokki ei kylmää kavahda
Suomen kevät on ailahtelevainen ja siksi kylmää kestävät orvokit sopivat meille mitä parhaiten. Tarhaorvokki kestää jopa -5 asteen pakkasen, joten se on turvallinen valinta kevään ensimmäisiin istutuksiin.
Helppohoitoinen ja pakkasen kestävä
Orvokki on helppohoitoinen, mutta kuihtuneet kukat pitää nyppiä pois siementen muodostumisen ehkäisemiseksi. Sateisena kesänä orvokin varret venähtävät hyvinkin pitkiksi. Orvokki kestää kylmää ja kukkii ahkerasti. Kasvin voi istuttaa ulos jo toukokuussa, sillä se kestää jopa viiden asteen pakkasöistä.
Orvokki menestyy sekä aurinkoisella että varjoisella kasvupaikalla tasaisesti kasteltuna ja lannoitettuna. Vältä jatkuvaa märkyyttä. Se tuhoaa helposti kasvin juuristoa. Kasvi kestää myös kuivuutta, mutta ei palaudu rankan kuivan jakson jälkeen aivan entiseen loistoonsa.
Ensimmäinen amppeli
Orvokkiamppeli on kevään ensimmäinen amppelikukka, jolla voi koristaa terassin tai parvekkeen ilmettä iloisen keväiseksi. Amppelin hoidossa noudatetaan samoja ohjeita kuin orvokin hoidossa yleensäkin, paitsi amppeli kannattaa kastella altakasteluna asettamalla amppeli vatiin, jossa on vettä ja ravinneliuosta noin viidentoista minuutin ajaksi. Myöhemmin keväällä ylipitkät kukkavarret voi leikata maljakkoon.
Tarhaorvokki
Tarhaorvokin (Viola x wittrockiana) korkeus on noin 20 – 30 cm, riippuvien lajikkeiden versot kasvavat vielä pidemmiksi. Kukkien värivalikoima on laaja ja kukan halkaisija on tyypillisesti 3 – 8 cm. Kasvi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla. Tarhaorvokki on kaksivuotinen, se kukkii kylvämistä seuraavan kylmän kauden jälkeen. Laji on jalostettu risteyttämällä hybridejä keto-orvokkeja ja muita orvokkilajeja. Tarhaorvokista on saatavana pieni- ja suurikukkaisia sekä pystykasvuisia ja riippuvia lajikkeita. Tarhaorvokki erityisen suosittu kevään kukka, sillä se kestää jopa pienet yöpakkaset.
Sarviorvokki
Sarviorvokki(Viola cornuta) on monivuotinen kasvi, joka kukkii toukokuusta syyskuuhun ja viihtyy ravinteikkaassa multa- tai hiekkamaassa. Se pitää varjosta, mutta kasvaa myös aurinkoisessa paikassa ja ei kestä paahdetta, mutta sietää kuivuutta tarhaorvokkia paremmin. Kasvin korkeus on 15 – 30 cm ja kukkien halkaisija 2 – 4 cm. Sarviorvokilla on soikeat ja alapinnaltaan harvakarvaiset lehdet. Vinkki: kun kukat ovat kasvaneet runsaasti pituutta, leikkaa ne maljakkoon. Parin viikon kuluttua kasvi alkaa kukkia uudestaan.
Satoja lajikkeita
Orvokkikasvien sukuun kuuluu kaikkiaan 400 – 500 lajia, joista useimmat kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena 17 lajia sekä lukuisia niiden risteymiä. Lajeista viisi on uhanalaista: luhtaorvokki, mäkiorvokki, pahtahietaorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.
Tarhaorvokin historia ulottuu 1500-luvun jälkipuoliskolle Elisabeth I:n aikaan. Englantilaiset kehittivät nummilla kasvavista suurikokoisista keto-orvokeista erilaisia muunnoksia. Nykyisin tunnetun tarhaorvokin alkumuodot jalostettiin 1800-luvun puolivälissä Ranskassa.
Syötävä kaunokainen
Orvokin kukat ovat syötäviä. Miedosti kirpeät kukat koristavat kauniisti kakkuja tai jälkiruokia. Ennen vanhaan sokerihuurrutettuja terälehtiä tarjoiltiin englantilaisissa maalaiskartanoissa teekutsuilla. Syötäväksi tarkoitettu orvokkeja on saatavilla hyvin varustelluista ruokakaupoista. Myös luomuna tuotettuja orvokkeja voi syödä. Tuoksuorvokeista saadaan myös eteeristä öljyä, jota käytetään hajusteena ja mm. eräiden liköörien mausteena.
